Intia 2007

Lentokone laskeutui pääkaupunkiin Delhiin, mistä 20 tunnin junamatkan jälkeen saavuimme Kalkutan lähistölle Jhardhandin maakuntaan Jasidihin kaupunkiin. Sieltä jatkoimme autolla vielä 3 tuntia ja pääsimme Dumkaan, jossa asukkaita on 1 miljoona. Jhardhand on Intian köyhin maakunta ja joka puolella näimme lehmien ja vuohien seassa juoksentelevan puolialastomia, likaisia lapsia.

Pastori Jeyaraj Marc on paikallinen pastori, joka uskoo köyhyyden kierteen lasten elämässä katkeavan vain opiskelumahdollisuuden avulla. Koulun lapset ovat niitä köyhimmistä köyhimpiä, joilla ei olisi mitään tulevaisuutta ilman pastori Marcin tarjoamaa koulupaikkaa kristillisessä koulussa. Lähes kaikki lapset tulevat hinduperheistä. Vanhemmat eivät pysty ruokkimaan lastaan ja useimmille lapsille kouluateria on päivän ainoa kunnon ateria. Vierailin Dumkan ja Simaljoen kouluissa, missä Ruokkikaa Nälkäisten varoilla kustannetaan 100 oppilaan koululounas. Simaljoen kyläkoulussa ei ollut lautasia vaan jaoin ruokaa isoille lehdille mutta se sujui hyvin. Lapset saavat broileria kolmesti viikossa sekä lisäksi leipää, riisiä, vihanneksia, hedelmiä ja munia. Ruoka tehdään takapihan ulkokeittiössä ja sieltä tuli herkulliset tuoksut koko koulualueelle. Yksi terveellinen ateria maksaa vain 0,18 euroa.

Lapsille opetetaan Jumalan Sanaa päivittäin. Oli koskettavaa kuulla kuinka he ennen ruokailua kiittivät Jumalaa jokapäiväisestä leivästä ja siunasivat jokaista Ruokkikaa Nälkäiset -tukijaa, joka on antanut heille ruoan tänäänkin. Katsellessani näitä puhtaita, koulupukuisia koululaisia, jotka ennen olivat olleet likaisia, vaeltelevia lapsia, oli helppo ymmärtää, että Jeesus on antanut heille tulevaisuuden ja toivon.

Saadessaan ruoan päivittäin lapset kehittyvät normaalisti ja saadessaan opetusta heille avautuu mahdollisuus myöhemmin opiskella ja saada työtä. Pastori Marcin ja meidän yhteinen rukouksemme on, että näistä lapsista tulee tulevaisuudessa vahvoja kristittyjä ja mahdollisesti myös kristittyjä vaikuttajia hinduvaltaiseen yhteiskuntaan. Monet hinduperheet ovat tulleet lasten kautta kosketuksiin kristillisen seurakunnan kanssa ja muutama perhe on jo pelastunut ja liittynyt seurakuntaan.

Kiertelimme Katiman seudulla Pohjois-Intiassa. Matka sujui hyvin. Löysimmekansanheimon, jossa vain yksi ihminen oli käynyt peruskoulun ja pari opiskeliparaikaa. Kaikki muut olivat lukutaidottomia. Tällä seudulla suurin osaperheistä yrittää pärjätä noin 8 euron kuukausipalkalla. Näinepäoikeudenmukaista elämä voi olla.

Tässä kuvaterveiset yhdestä niistä kouluista, jossa Ruokkikaa Nälkäiset jakaaruokaa. Päivän ateria yhdelle lapselle maksaa 0,18 euroa. Lapsille jaetaanlounas kuutena päivänä viikossa maanantaista lauantaihin. Annos sisältää riisiä,erilaisia vihanneksia, soijamakkaraa, lasin 6 % rasvaista maitoa. He saavatjopa banaanin jälkiruoaksi. Tähän kouluun on myös ostettu vedensuodatin, jottalapsille voidaan antaa puhdasta vettä.